kiistaton

Suomi

Adjektiivi

kiistaton (34-C) (komparatiivi kiistattomampi, superlatiivi kiistattomin) (taivutus[luo])

1. sellainen, mistä ei kiistellä; ehdoton, selvä

   On kiistaton tosiasia, että maa on pyöreä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːst̪ɑt̪on/
• tavutus: kiis‧ta‧ton

Etymologia

sanan kiista vartalosta kiista- ja suffiksista -ton

Liittyvät sanat

• kiistää, kiistellä, kiistanalaisuus
• kiistatta

Vastakohdat

• kiistanalainen, kiistelty

Johdokset

• adverbit: kiistattomasti
• substantiivit: kiistattomuus

Aiheesta muualla

• kiistaton Kielitoimiston sanakirjassa