Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiltteys (40)[1]

  1. se, että on kiltti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkilt̪ːeys/ tai /ˈkilt̪ːey̯s/
  • tavutus: kilt‧te‧ys / kilt‧teys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiltteys kiltteydet
genetiivi kiltteyden kiltteyksien
partitiivi kiltteyttä kiltteyksiä
akkusatiivi kiltteys;
kiltteyden
kiltteydet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiltteydessä kiltteyksissä
elatiivi kiltteydestä kiltteyksistä
illatiivi kiltteyteen kiltteyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiltteydellä kiltteyksillä
ablatiivi kiltteydeltä kiltteyksiltä
allatiivi kiltteydelle kiltteyksille
muut sijamuodot
essiivi kiltteytenä kiltteyksinä
translatiivi kiltteydeksi kiltteyksiksi
abessiivi kiltteydettä kiltteyksittä
instruktiivi kiltteyksin
komitatiivi kiltteyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiltteyde-
vahva vartalo kiltteyte-
konsonantti-
vartalo
kiltteyt-

Etymologia muokkaa

  • sanan kiltti vartalosta kiltte- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40