Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kinnas (41-J)

  1. usein nahasta tehty, käteen laitettava, parillinen vaatekappale, jossa on uloke peukalolle ja yhteinen tila muille neljälle sormelle

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkinːɑs/

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kinnas kintaat
genetiivi kintaan kintaiden
kintaitten
partitiivi kinnasta kintaita
akkusatiivi kinnas;
kintaan
kintaat
sisäpaikallissijat
inessiivi kintaassa kintaissa
elatiivi kintaasta kintaista
illatiivi kintaaseen kintaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kintaalla kintailla
ablatiivi kintaalta kintailta
allatiivi kintaalle kintaille
muut sijamuodot
essiivi kintaana kintaina
translatiivi kintaaksi kintaiksi
abessiivi kintaatta kintaitta
instruktiivi kintain
komitatiivi kintaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kintaa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kinnas-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yläkäsitteet muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

  • viitata kintaalla – olla välittämättä jostakin

Aiheesta muualla muokkaa

  • kinnas Kielitoimiston sanakirjassa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

kinnas (gen kinda, part kinnast)

  1. kinnas; lapanen
    kindad, labakindad – kintaat, lapaset
  2. rukkanen
    nahkkindad – rukkaset
  3. (urheilu) räpylä
    pesapallikinnas – pesäpalloräpylä

Taivutus muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kinnas sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)