kirjo
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kirjo (1)
- (fysiikka) spektri
- värien kirjo
- (kuvaannollisesti) ilmenemismuodot, moninaisuus, vaihtelevuus
- erilaisten kulttuurien ja tapojen kirjo
- (yhdyssanan alkuosana) kirjava, monivärinen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkirjo/
- tavutus: kir‧jo
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirjo | kirjot |
| genetiivi | kirjon | kirjojen |
| partitiivi | kirjoa | kirjoja |
| akkusatiivi | kirjo; kirjon |
kirjot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirjossa | kirjoissa |
| elatiivi | kirjosta | kirjoista |
| illatiivi | kirjoon | kirjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirjolla | kirjoilla |
| ablatiivi | kirjolta | kirjoilta |
| allatiivi | kirjolle | kirjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirjona | kirjoina |
| translatiivi | kirjoksi | kirjoiksi |
| abessiivi | kirjotta | kirjoitta |
| instruktiivi | – | kirjoin |
| komitatiivi | – | kirjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirjo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Johdos sanasta kirja, joka on alun perin merkinnyt ’kuviota’. Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Gandanderin sanakirjassa 1786 merkityksessä ’kirjava hevonen’.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
autismin kirjo, jakauma, kirjava, kirjoa, poliittinen kirjo, vaihtelevuus
Yhdyssanat muokkaa
kirjoahven, kirjoantilooppi, kirjoeväsimppu, kirjograniitti, kirjohylje, kirjokansi, kirjolehti, kirjolohi, kirjomaasälpä, kirjoneule, kirjopeippi, kirjopesu, kirjopillike, kirjopyykki, kirjosieppo, kirjotähti, kirjovehka
Aiheesta muualla muokkaa
- kirjo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana kirjo.