Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kirkkaus (40)[1]

  1. se, että on kirkas

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkirkːɑus/ tai /ˈkirkːɑu̯s/
  • tavutus: kirk‧ka‧us / kirk‧kaus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirkkaus kirkkaudet
genetiivi kirkkauden kirkkauksien
partitiivi kirkkautta kirkkauksia
akkusatiivi kirkkaus;
kirkkauden
kirkkaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kirkkaudessa kirkkauksissa
elatiivi kirkkaudesta kirkkauksista
illatiivi kirkkauteen kirkkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirkkaudella kirkkauksilla
ablatiivi kirkkaudelta kirkkauksilta
allatiivi kirkkaudelle kirkkauksille
muut sijamuodot
essiivi kirkkautena kirkkauksina
translatiivi kirkkaudeksi kirkkauksiksi
abessiivi kirkkaudetta kirkkauksitta
instruktiivi kirkkauksin
komitatiivi kirkkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kirkkaude-
vahva vartalo kirkkaute-
konsonantti-
vartalo
kirkkaut-

Etymologia muokkaa

sanan kirkas vartalosta kirkka- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kirkkaussäädin

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu)