Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiusaaja (10)[1]

  1. fyysistä tai henkistä väkivaltaa toiseen kohdistava
  2. koulukiusaaja
  3. (uskonnollinen) sielunvihollinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiu̯sɑːjɑ/
  • tavutus: kiu‧saa‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiusaaja kiusaajat
genetiivi kiusaajan kiusaajien
(kiusaajain)
partitiivi kiusaajaa kiusaajia
akkusatiivi kiusaaja;
kiusaajan
kiusaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiusaajassa kiusaajissa
elatiivi kiusaajasta kiusaajista
illatiivi kiusaajaan kiusaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiusaajalla kiusaajilla
ablatiivi kiusaajalta kiusaajilta
allatiivi kiusaajalle kiusaajille
muut sijamuodot
essiivi kiusaajana kiusaajina
translatiivi kiusaajaksi kiusaajiksi
abessiivi kiusaajatta kiusaajitta
instruktiivi kiusaajin
komitatiivi kiusaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiusaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

koulukiusaaja, työpaikkakiusaaja

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10