Katso myös: kökkä

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kokka (10)

  1. aluksen etuosa, veneen keula
    Emäntä istuu mielellään kokassa.
    Kokkaan oli tehty pieni hytti, jossa saattoi säilyttää veneen tarvikkeita.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkokːɑ/
  • tavutus: kok‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokka kokat
genetiivi kokan kokkien
(kokkain)
partitiivi kokkaa kokkia
akkusatiivi kokka;
kokan
kokat
sisäpaikallissijat
inessiivi kokassa kokissa
elatiivi kokasta kokista
illatiivi kokkaan kokkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokalla kokilla
ablatiivi kokalta kokilta
allatiivi kokalle kokille
muut sijamuodot
essiivi kokkana kokkina
translatiivi kokaksi kokiksi
abessiivi kokatta kokitta
instruktiivi kokin
komitatiivi kokkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koka-
vahva vartalo kokka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

etukokka, kokkakaari, kokkamasto, kokkanimi, kokkapuhe, kokkapuomi, kokkapurje, kokkapuu, kokkatuhto, peräkokka, veneenkokka

Aiheesta muualla muokkaa

  • kokka Kielitoimiston sanakirjassa

Malta muokkaa

Substantiivi muokkaa

kokka f.

  1. pöllö