kollo
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
kollo (1) (komparatiivi kollompi, superlatiivi kolloin) (taivutus [luo])
- hölmö, pöllö, tollo
- Töööt, kaarsi yläkerran kollo Petteri parvekkeen alta ja oli vähällä törmätä suoraan tyttöparveen. (Juha Seppälä: Hyppynaru)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkolːo/
- tavutus: kol‧lo
Aiheesta muualla muokkaa
- kollo Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kollo n. (4) (yks. määr. kollot [luo], mon. epämäär. kollon [luo], mon. määr. kollona [luo])
- (arkikieltä) kesäleiri, kesäsiirtola