Wikipedia
Katso artikkeli Kolmikko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kolmikko

  1. kolmen asian, esimerkiksi kolmen ihmisen, muodostama kokonaisuus
    Kolmikko käveli kadulla.
  2. (kielitiede) triaali; kieliopillinen luku, jota käytetään, kun puheena olevia asioita on täsmälleen kolme. On tavattu vain eräiden austronesialaisperäisten kielten pronomineilla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkolmikːo/
  • tavutus: kol‧mik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolmikko kolmikot
genetiivi kolmikon kolmikoiden
kolmikoitten
kolmikkojen
partitiivi kolmikkoa kolmikkoja
kolmikoita
akkusatiivi kolmikko;
kolmikon
kolmikot
sisäpaikallissijat
inessiivi kolmikossa kolmikoissa
elatiivi kolmikosta kolmikoista
illatiivi kolmikkoon kolmikkoihin
kolmikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolmikolla kolmikoilla
ablatiivi kolmikolta kolmikoilta
allatiivi kolmikolle kolmikoille
muut sijamuodot
essiivi kolmikkona kolmikkoina
kolmikoina
translatiivi kolmikoksi kolmikoiksi
abessiivi kolmikotta kolmikoitta
instruktiivi kolmikoin
komitatiivi kolmikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kolmiko-
vahva vartalo kolmikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kärkikolmikko

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa