komitatiivi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
komitatiivi (5)
- (kielitiede) seuraa tai kuulumissuhdetta ilmaiseva sijamuoto; suomen komitatiivissa olevan sanan sijapääte on -ine, johon substantiivien kohdalla liittyy myös omistusliite.
- Poikineen on komitatiivi poika-sanasta.
- Suomessa yksikön ja monikon komitatiivi eivät erotu toisistaan.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈkʷo̞mit̪ɑˌt̪iːʋi]
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | komitatiivi | komitatiivit |
| genetiivi | komitatiivin | komitatiivien (komitatiivein) |
| partitiivi | komitatiivia | komitatiiveja |
| akkusatiivi | komitatiivi; komitatiivin |
komitatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | komitatiivissa | komitatiiveissa |
| elatiivi | komitatiivista | komitatiiveista |
| illatiivi | komitatiiviin | komitatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | komitatiivilla | komitatiiveilla |
| ablatiivi | komitatiivilta | komitatiiveilta |
| allatiivi | komitatiiville | komitatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | komitatiivina | komitatiiveina |
| translatiivi | komitatiiviksi | komitatiiveiksi |
| abessiivi | komitatiivitta | komitatiiveitta |
| instruktiivi | – | komitatiivein |
| komitatiivi | – | komitatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | komitatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. sijamuoto
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
- komitatiivisija (harvoin)
Synonyymit muokkaa
- (vanhahtava) seuranto
Aiheesta muualla muokkaa
- komitatiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- komitatiivi Tieteen termipankissa