kommari
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) kommunisti
- Kommarin ikuisen paheksunnan kohde ja valituksen aihe ei ole porvari, vaan samasta taustasta tuleva petoksellinen demari.
- (arkikieltä) kommunikaattori (aukeava matkapuhelin)
- Luksusautojen omistajalle kommarista tuli esiteltävä luksustuote, vaikka hän ei osannut sitä käyttää muuhun kuin puhumiseen ja tekstiviestin lähettämiseen. (is.fi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkomːɑri/
- tavutus: kom‧ma‧ri
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kommari | kommarit |
| genetiivi | kommarin | kommarien kommareiden kommareitten |
| partitiivi | kommaria | kommareita kommareja |
| akkusatiivi | kommari; kommarin |
kommarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kommarissa | kommareissa |
| elatiivi | kommarista | kommareista |
| illatiivi | kommariin | kommareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kommarilla | kommareilla |
| ablatiivi | kommarilta | kommareilta |
| allatiivi | kommarille | kommareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kommarina | kommareina |
| translatiivi | kommariksi | kommareiksi |
| abessiivi | kommaritta | kommareitta |
| instruktiivi | – | kommarein |
| komitatiivi | – | kommareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kommari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kommari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6