Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kompa (10-H)

  1. sukkeluus, pila
  2. kysymykseen piilotettu ansa, joka muuttaa kysymyksen luonteen; myös tällainen kysymys kokonaisuudessaan, kompakysymys

Ääntäminen muokkaa

  • tavutus: kom‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kompa kommat
genetiivi komman kompien
(kompain)
partitiivi kompaa kompia
akkusatiivi kompa;
komman
kommat
sisäpaikallissijat
inessiivi kommassa kommissa
elatiivi kommasta kommista
illatiivi kompaan kompiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kommalla kommilla
ablatiivi kommalta kommilta
allatiivi kommalle kommille
muut sijamuodot
essiivi kompana kompina
translatiivi kommaksi kommiksi
abessiivi kommatta kommitta
instruktiivi kommin
komitatiivi kompine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo komma-
vahva vartalo kompa-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kompakysymys

Aiheesta muualla muokkaa

  • kompa Kielitoimiston sanakirjassa