Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koni (5)

  1. (halventava) hevonen
  2. (huumeslangia) heroiini, opiaatti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkoni/, [ˈko̞ni]
  • tavutus: ko‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koni konit
genetiivi konin konien
(konein)
partitiivi konia koneja
akkusatiivi koni;
konin
konit
sisäpaikallissijat
inessiivi konissa koneissa
elatiivi konista koneista
illatiivi koniin koneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konilla koneilla
ablatiivi konilta koneilta
allatiivi konille koneille
muut sijamuodot
essiivi konina koneina
translatiivi koniksi koneiksi
abessiivi konitta koneitta
instruktiivi konein
komitatiivi koneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • venäjän sanasta конь (konˈ, ’hevonen’)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Anagrammit muokkaa

kino, noki, onki

Aiheesta muualla muokkaa

  • koni Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto muokkaa

Verbi muokkaa

koni

  1. tuntea

Turkki muokkaa

Substantiivi muokkaa

koni

  1. kartio

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

koni (gen koni, part koni)

  1. (puhekieltä) tumppi, tupakantumppi
    Ärge visake konisid maha!
    Älkää heittäkö tupakantumppeja maahan!