Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konvergenssi (5)[1]

Katso artikkeli Konvergenssi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. yhteenkääntyminen, yhtyminen, lähentyminen
  2. kehitys kohti samaa loppua
  3. biologiassa toisilleen kaukaista sukua olevien eliöiden tai elinten samankaltaisuus
  4. näköakselien risteytyminen silmien edessä, kun molemmat silmät suuntautuvat samaan lähellä olevaan kohteeseen
  5. perintötekijöiden saaminen molemmilta vanhemmilta
  6. eri aistien välittämän ärsytyksen yhtyminen.
  7. matematiikassa suppeneminen, raja-arvon olemassaolo
  8. kielitieteessä yhtäläiseen lopputulokseen johtava kielten rinnakkaiskehitys
  9. (ilmatiede) meteorologiassa alue, jolle tuuli tuo enemmän ilmaa kuin vie siitä pois

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkonʋerˌgensːi/
  • tavutus: kon‧ver‧gens‧si

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konvergenssi konvergenssit
genetiivi konvergenssin konvergenssien
(konvergenssein)
partitiivi konvergenssia konvergensseja
akkusatiivi konvergenssi;
konvergenssin
konvergenssit
sisäpaikallissijat
inessiivi konvergenssissa konvergensseissa
elatiivi konvergenssista konvergensseista
illatiivi konvergenssiin konvergensseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konvergenssilla konvergensseilla
ablatiivi konvergenssilta konvergensseilta
allatiivi konvergenssille konvergensseille
muut sijamuodot
essiivi konvergenssina konvergensseina
translatiivi konvergenssiksi konvergensseiksi
abessiivi konvergenssitta konvergensseitta
instruktiivi konvergenssein
komitatiivi konvergensseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konvergenssi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5