Wikipedia
Katso artikkeli Kosteus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kosteus (40)[1]

  1. kaasun, nesteen tai kiinteän aineen sisältämä vesi
    Ilman kosteudella on tärkeä merkitys ilmatieteessä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkost̪eus/ tai /ˈkost̪eu̯s/
  • tavutus: kos‧te‧us / kos‧teus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kosteus kosteudet
genetiivi kosteuden kosteuksien
partitiivi kosteutta kosteuksia
akkusatiivi kosteus;
kosteuden
kosteudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kosteudessa kosteuksissa
elatiivi kosteudesta kosteuksista
illatiivi kosteuteen kosteuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kosteudella kosteuksilla
ablatiivi kosteudelta kosteuksilta
allatiivi kosteudelle kosteuksille
muut sijamuodot
essiivi kosteutena kosteuksina
translatiivi kosteudeksi kosteuksiksi
abessiivi kosteudetta kosteuksitta
instruktiivi kosteuksin
komitatiivi kosteuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kosteude-
vahva vartalo kosteute-
konsonantti-
vartalo
kosteut-

Etymologia muokkaa

kostea + -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

ilmankosteus, kastepiste, suhteellinen kosteus

Yhdyssanat muokkaa

kosteusmittari, kosteuspyyhe, kosteusvaihtelu, kosteusvaurio, kosteusvoide

Sanaliitot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40