Katso myös: kõva

Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kova (10) (komparatiivi kovempi, superlatiivi kovin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka tai mikä ei jousta tai anna muutoin myöten; kiinteä, luja; vaikea kestää
    Kivi on kovaa kauttaaltaan.
    Tämä muna on keitetty liian kovaksi.
  2. (materiaalioppi) joka kykenee vastustamaan muodonmuutosta pinnastaan
  3. (äänestä) luja
    Kova meteli on sietämätöntä.
  4. vaatimuksiltaan ankara, tiukka
    Virtanen on kova ja ankara ihminen.
    Pääsykoe oli tiukka ja kova koitos.
  5. (iskusta) luja
  6. (janosta) ankara
    Minulla on kova jano.
  7. (sodankäynti) ammuksista, vastakohtana harjoitusammuksille
    Täällähän ammutaan kovilla.
  8. pornografia, jossa näytetään seksuaaliakteja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkoʋɑ/
  • tavutus: ko‧va

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kivenkova, kivikova, kovakalvo, kovakourainen, kovakumi, kovakuoriainen, kovalevy, kovametalli, kovanaama, kovaotteinen, kovaotteisuus kovasydäminen, kovapanosammunta, luunkova, metallinkova, piinkova, puolikova, raudankova, teräksenkova, timantinkova

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kova Kielitoimiston sanakirjassa
  • kova Tieteen termipankissa

Inkeroinen muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kova

  1. kova

Karjala muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kova

  1. kova

Aiheesta muualla muokkaa

  • kova Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Kilivila muokkaa

Substantiivi muokkaa

kova

  1. tuli

Ääntäminen muokkaa

Viitteet muokkaa

Liettua muokkaa

Substantiivi muokkaa

kova f.

  1. taistelu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [koːˈvɐ]

Substantiivi muokkaa

kova

  1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanasta kova

Lyydi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kova

  1. kova ETY: kõva

Turkki muokkaa

Substantiivi muokkaa

kova

  1. ämpäri, sanko

Unkari muokkaa

Substantiivi muokkaa

kova

  1. piikivi

Vepsä muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kova

  1. kova