Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kruuna (10)[1]

  1. metallirahan kuvapuoli, vastakohta klaava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkruːnɑ/
  • tavutus: kruu‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kruuna kruunat
genetiivi kruunan kruunien
(kruunain)
partitiivi kruunaa kruunia
akkusatiivi kruuna;
kruunan
kruunat
sisäpaikallissijat
inessiivi kruunassa kruunissa
elatiivi kruunasta kruunista
illatiivi kruunaan kruuniin
ulkopaikallissijat
adessiivi kruunalla kruunilla
ablatiivi kruunalta kruunilta
allatiivi kruunalle kruunille
muut sijamuodot
essiivi kruunana kruunina
translatiivi kruunaksi kruuniksi
abessiivi kruunatta kruunitta
instruktiivi kruunin
komitatiivi kruunine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kruuna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kruuna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10