Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuikkia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta kuikka

Verbi muokkaa

kuikkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) kurkkia, katsella tarkkaillen ympäriinsä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈkuikːia]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: kuik‧ki‧a

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa