kukkua
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kukkua
- (taivutusmuoto) partitiivi sanasta kukku
Verbi muokkaa
- (onomatopoeettinen, käestä) laulaa
- (onomatopoeettinen) jäljitellä käen ääntelyä
- (puhekieltä) valvoa myöhään
- Hän kukkui myöhään illalla ja nukkui pitkään aamulla.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkukːuɑˣ/
- tavutus: kuk‧ku‧a
Käännökset muokkaa
1. laulaa
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kukkua Kielitoimiston sanakirjassa