kultaa
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kultaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kulta
Verbi muokkaa
kultaa
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kullata
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kullata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kullata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kullata
Verbi muokkaa
Käännökset muokkaa
1. kalastaa kulteella
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: kulle
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 270. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.