Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuluttaja (10)[1]

  1. (taloustiede) yksityishenkilö, joka kuluttaa tuotettuja hyödykkeitä
    Kuluttajat muodostavat kansantaloudessa kulutuskysynnän.
  2. (ekologia) toisenvarainen eliö eli ei kykene itse valmistamaan ravintoaan
    Kuluttajia ovat eläimet, jotka ovat kasvinsyöjiä, saalistajia tai loisia.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkulut̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: ku‧lut‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuluttaja kuluttajat
genetiivi kuluttajan kuluttajien
(kuluttajain)
partitiivi kuluttajaa kuluttajia
akkusatiivi kuluttaja;
kuluttajan
kuluttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuluttajassa kuluttajissa
elatiivi kuluttajasta kuluttajista
illatiivi kuluttajaan kuluttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuluttajalla kuluttajilla
ablatiivi kuluttajalta kuluttajilta
allatiivi kuluttajalle kuluttajille
muut sijamuodot
essiivi kuluttajana kuluttajina
translatiivi kuluttajaksi kuluttajiksi
abessiivi kuluttajatta kuluttajitta
instruktiivi kuluttajin
komitatiivi kuluttajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuluttaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdettu suomen kielen verbistä kuluttaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kuluttaja-asiamies, kuluttajahinta, kuluttajakunta, kuluttajaneuvosto, kuluttajapolitiikka, kuluttajavalistus, kuluttajaväestö, sukankuluttaja, suurkuluttaja

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10