kuokkia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuokkia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kuokka
Verbi muokkaa
kuokkia (61-A) (taivutus[luo])
- pehmentää maata kuokalla
- Kuokka vääntyi mutkalle, kun kuokin lupiinin juuria.
- tulla kutsumatta vieraaksi tilaisuuteen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuo̯kːiɑˣ/
- tavutus: kuok‧ki‧a
Käännökset muokkaa
2. tulla kutsumattomana tilaisuuteen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kuokkia Kielitoimiston sanakirjassa