Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kustos (39)[1]

  1. vartija, valvoja
  2. kirjaston, taidekokoelman tai tieteellisen kokoelman hoitaja
  3. akateemisen väitöstilaisuuden virallinen valvoja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkust̪os/
  • tavutus: kus‧tos

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kustos kustokset
genetiivi kustoksen kustosten
kustoksien
partitiivi kustosta kustoksia
akkusatiivi kustos;
kustoksen
kustokset
sisäpaikallissijat
inessiivi kustoksessa kustoksissa
elatiivi kustoksesta kustoksista
illatiivi kustokseen kustoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kustoksella kustoksilla
ablatiivi kustokselta kustoksilta
allatiivi kustokselle kustoksille
muut sijamuodot
essiivi kustoksena kustoksina
translatiivi kustokseksi kustoksiksi
abessiivi kustoksetta kustoksitta
instruktiivi kustoksin
komitatiivi kustoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kustokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kustos-

Etymologia muokkaa

latinan kielestä, custos

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kustos Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39