Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kutsu (1)

  1. käsky- tai kutsuhuuto
  2. pyyntö saapua johonkin tilaisuuteen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkut̪su/
  • tavutus: kut‧su

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kutsu kutsut
genetiivi kutsun kutsujen
partitiivi kutsua kutsuja
akkusatiivi kutsu;
kutsun
kutsut
sisäpaikallissijat
inessiivi kutsussa kutsuissa
elatiivi kutsusta kutsuista
illatiivi kutsuun kutsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kutsulla kutsuilla
ablatiivi kutsulta kutsuilta
allatiivi kutsulle kutsuille
muut sijamuodot
essiivi kutsuna kutsuina
translatiivi kutsuksi kutsuiksi
abessiivi kutsutta kutsuitta
instruktiivi kutsuin
komitatiivi kutsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kutsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

verbistä kutsua

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hääkutsu, illalliskutsu, istuntokutsu, iäisyyskutsu, kokouskutsu, kotiinkutsu, kutsuhuuto, kutsukilpailu, kutsukirje, kutsukortti, kutsuluettelo, kutsumerkki, kutsunappi, kutsunäyttely, kutsuohjaus, kutsuvieras, kutsuääni, kyläkutsu, päivälliskutsu, rukouskutsu, vierailukutsu

Aiheesta muualla muokkaa

  • kutsu Kielitoimiston sanakirjassa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

kutsu (gen kutsu, part kutsut)

  1. (lastenkieltä) hauva

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kutsu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • kutsu sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)