Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuutiojuuri (26)[1]

  1. (matematiikka) luku, jonka kuutio (kolmas potenssi, eli luku kerrottuna kahdesti itsellään) on tietty toinen luku; kolmas juuri

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuːt̪ioˌjuːri/
  • tavutus: kuu‧ti‧o‧juu‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuutiojuuri kuutiojuuret
genetiivi kuutiojuuren kuutiojuurten
kuutiojuurien
partitiivi kuutiojuurta kuutiojuuria
akkusatiivi kuutiojuuri;
kuutiojuuren
kuutiojuuret
sisäpaikallissijat
inessiivi kuutiojuuressa kuutiojuurissa
elatiivi kuutiojuuresta kuutiojuurista
illatiivi kuutiojuureen kuutiojuuriin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuutiojuurella kuutiojuurilla
ablatiivi kuutiojuurelta kuutiojuurilta
allatiivi kuutiojuurelle kuutiojuurille
muut sijamuodot
essiivi kuutiojuurena kuutiojuurina
translatiivi kuutiojuureksi kuutiojuuriksi
abessiivi kuutiojuuretta kuutiojuuritta
instruktiivi kuutiojuurin
komitatiivi kuutiojuurine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuutiojuure-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuutiojuur-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista kuutio ja juuri

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 26