Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kyttä (10-C)

  1. (vanhahtava) metsästäjä; ampuja, sala-ampuja
  2. (arkikieltä) kyttääjä, kyylä
  3. (slangia) poliisi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkyt̪ːæ/
  • tavutus: kyt‧tä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyttä kytät
genetiivi kytän kyttien
(kyttäin)
partitiivi kyttää kyttiä
akkusatiivi kyttä;
kytän
kytät
sisäpaikallissijat
inessiivi kytässä kytissä
elatiivi kytästä kytistä
illatiivi kyttään kyttiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kytällä kytillä
ablatiivi kytältä kytiltä
allatiivi kytälle kytille
muut sijamuodot
essiivi kyttänä kyttinä
translatiivi kytäksi kytiksi
abessiivi kytättä kytittä
instruktiivi kytin
komitatiivi kyttine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kytä-
vahva vartalo kyttä-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • Muinaisruotsin sanoista skytta, skytte ’ampuja, jousimies’ peräisin oleva sana, jonka alkuperäinen merkitys on ollut ’ampuja, metsämies’. Vastineita ovat metsämiestä tarkoittat vatjan šküttä, viron kütt. Samaa tarkoittaa liivin kutt mies. SKES

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

salakyttä

Aiheesta muualla muokkaa

  • kyttä Kielitoimiston sanakirjassa