kyylä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kyylä (10)
- (arkikieltä, halventava) henkilö, joka puuttuu vastenmielisellä tavalla hänelle kuulumattomiin asioihin
- (slangia, halventava) poliisi, kyttä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkyːlæ/, [ˈk̟yːlæ]
- tavutus: kyy‧lä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kyylä | kyylät |
genetiivi | kyylän | kyylien (kyyläin) |
partitiivi | kyylää | kyyliä |
akkusatiivi | kyylä; kyylän |
kyylät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kyylässä | kyylissä |
elatiivi | kyylästä | kyylistä |
illatiivi | kyylään | kyyliin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kyylällä | kyylillä |
ablatiivi | kyylältä | kyyliltä |
allatiivi | kyylälle | kyylille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kyylänä | kyylinä |
translatiivi | kyyläksi | kyyliksi |
abessiivi | kyylättä | kyylittä |
instruktiivi | – | kyylin |
komitatiivi | – | kyyline- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kyylä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. henkilö
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kyylä Kielitoimiston sanakirjassa