Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kyylä (10)

  1. (arkikieltä, halventava) henkilö, joka puuttuu vastenmielisellä tavalla hänelle kuulumattomiin asioihin
  2. (slangia, halventava) poliisi, kyttä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkyːlæ/, [ˈk̟yːlæ]
  • tavutus: kyy‧lä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyylä kyylät
genetiivi kyylän kyylien
(kyyläin)
partitiivi kyylää kyyliä
akkusatiivi kyylä;
kyylän
kyylät
sisäpaikallissijat
inessiivi kyylässä kyylissä
elatiivi kyylästä kyylistä
illatiivi kyylään kyyliin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyylällä kyylillä
ablatiivi kyylältä kyyliltä
allatiivi kyylälle kyylille
muut sijamuodot
essiivi kyylänä kyylinä
translatiivi kyyläksi kyyliksi
abessiivi kyylättä kyylittä
instruktiivi kyylin
komitatiivi kyyline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kyylä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kyylä Kielitoimiston sanakirjassa