Katso myös: laani
Wikipedia
Katso artikkeli Lääni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lääni (5)

  1. Ruotsin valtakunnasta periytyvä paikallishallinnon muoto; hallinnon yksikkö Ruotsissa ja Suomessa vuoteen 2009 asti
  2. eräiden maiden valtiota alemman, kuntia ylemmän aluehallintoalueen käännöksenä
  3. (arkikieltä) laaja, avoin tila
    Kylläpä teillä tuota lääniä riittää.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlæːni/
  • tavutus: lää‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lääni läänit
genetiivi läänin läänien
(läänein)
partitiivi lääniä läänejä
akkusatiivi lääni;
läänin
läänit
sisäpaikallissijat
inessiivi läänissä lääneissä
elatiivi läänistä lääneistä
illatiivi lääniin lääneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi läänillä lääneillä
ablatiivi lääniltä lääneiltä
allatiivi läänille lääneille
muut sijamuodot
essiivi lääninä lääneinä
translatiivi lääniksi lääneiksi
abessiivi läänittä lääneittä
instruktiivi läänein
komitatiivi lääneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lääni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

keskiaikainen ruotsalainen laina[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa

ekolääni, linnalääni, läänijako, lääninhallinto, lääninhallitus, lääninherra, lääninkirjailija, lääninkouluttaja, lääninlääkäri, lääninneuvos, lääninoikeus, lääninraja, lääninrovasti, läänintaiteilija, lääninvaakuna, lääninverovirasto, sotilaslääni

Aiheesta muualla muokkaa

  • lääni Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).