laasti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
laasti (5)
- hiekasta, vedestä ja jostakin sitovasta aineesta, tavallisesti sammutetusta kalkista tai sementistä, tehty seos, jolla voidaan muurattaessa sitoa kiviä yhteen tai tasoittaa pintoja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlɑːst̪i/
- tavutus: laas‧ti
Etymologia muokkaa
Todennäköisin alkuperä tälle muurauksen sidosainetta merkitsevälle sanalle on keskialasaksan sana plaster, josta se on mukaillen lainattu. Plaster merkitsee laastia, kipsiä ja laastaria. Laastin ensiesiintymä kirjakielessä on Kustaa Renvallin vuonna 1826 julkaistussa sanakirjassa, jossa se on asussa plaasti.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: laastita
Yhdyssanat muokkaa
kalkkilaasti, laastikauha, laastipinta, muurauslaasti, muurilaasti, nokkalaasti, rappauslaasti, saumalaasti, saumauslaasti, sementtilaasti
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- laasti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 554. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.