Suomi muokkaa

 
Labra

Substantiivi muokkaa

labra (9)

  1. (arkikieltä) laboratorio
  2. (arkikieltä, monikossa) laboratoriokokeet, -tulokset

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈlɑbrɑ]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi labra labrat
genetiivi labran labrojen
(labrain)
partitiivi labraa labroja
akkusatiivi labra;
labran
labrat
sisäpaikallissijat
inessiivi labrassa labroissa
elatiivi labrasta labroista
illatiivi labraan labroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi labralla labroilla
ablatiivi labralta labroilta
allatiivi labralle labroille
muut sijamuodot
essiivi labrana labroina
translatiivi labraksi labroiksi
abessiivi labratta labroitta
instruktiivi labroin
komitatiivi labroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo labra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • labra Kielitoimiston sanakirjassa