Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

lahota (74) (taivutus[luo])

  1. (eloperäisistä aineista, tav. puusta) muuttua bakteerien ja sienten vaikutuksesta hapellisessa ympäristössä (vertaa sanaan mädäntyä) hauraaksi ja pehmeäksi
    Luonnontilaisissa metsissä puut saattavat lahota pystyyn.
  2. (slangia) hajota, revetä, kuolla nauruun
    lahoan!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑhot̪ɑˣ/
  • tavutus: la‧ho‧ta

Etymologia muokkaa

sanan laho vartalosta laho- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

lahoamistila

Aiheesta muualla muokkaa

  • lahota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.