Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

latu (1-F)

  1. lumeen tehty kulku-ura, jota pitkin on helppo hiihtää

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑt̪u/, [ˈlɑ̝t̪u]
  • tavutus: la‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi latu ladut
genetiivi ladun latujen
partitiivi latua latuja
akkusatiivi latu;
ladun
ladut
sisäpaikallissijat
inessiivi ladussa laduissa
elatiivi ladusta laduista
illatiivi latuun latuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ladulla laduilla
ablatiivi ladulta laduilta
allatiivi ladulle laduille
muut sijamuodot
essiivi latuna latuina
translatiivi laduksi laduiksi
abessiivi ladutta laduitta
instruktiivi laduin
komitatiivi latuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ladu-
vahva vartalo latu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hiihtolatu, höylälatu, kilpalatu, latu-ura, latuhiihto, latuhöylä, latukartta, latukone, latupartio, latuprofiili, laturetki, latutyyli

Idiomit muokkaa

  • latua! tietä!, pois tieltä!

Aiheesta muualla muokkaa

  • latu Kielitoimiston sanakirjassa