Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

leijua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta leiju

Verbi muokkaa

leijua (52) (taivutus[luo])[1]

  1. liikkua tai pysyä paikallaan ilmassa tai vedessä koskettamatta maahan
  2. (slangia) leveillä, kerskua

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlei̯juɑˣ/
  • tavutus: lei‧ju‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

leijukuivaus, leijupakastus

Aiheesta muualla muokkaa

  • leijua Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52