leimasin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- laite, jonka kohokuvion ja musteen avulla painetaan leima
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlei̯mɑsin/
- tavutus: lei‧ma‧sin
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | leimasin | leimasimet |
genetiivi | leimasimen | leimasimien leimasinten |
partitiivi | leimasinta | leimasimia |
akkusatiivi | leimasin; leimasimen |
leimasimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | leimasimessa | leimasimissa |
elatiivi | leimasimesta | leimasimista |
illatiivi | leimasimeen | leimasimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | leimasimella | leimasimilla |
ablatiivi | leimasimelta | leimasimilta |
allatiivi | leimasimelle | leimasimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | leimasimena (leimasinna) |
leimasimina |
translatiivi | leimasimeksi | leimasimiksi |
abessiivi | leimasimetta | leimasimitta |
instruktiivi | – | leimasimin |
komitatiivi | – | leimasimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | leimasime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
leimasin- |
Käännökset muokkaa
1. laite, jonka kohokuvion ja musteen avulla painetaan leima
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
kumileimasin, käsileimasin, leimasintyyny, leimasinväri
Aiheesta muualla muokkaa
- leimasin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
leimasin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä leimata
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33