Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

liippa (9-B)

  1. (murteissa) kovasin, erityisesti viikatteenteroituskovasin,
  2. (hiihtoladusta) Määritelmä puuttuu.
    Latupohja oli liipalla, joten monella oli pito-ongelmia.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈliːpːɑ/
  • tavutus: liip‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liippa liipat
genetiivi liipan liippojen
(liippain)
partitiivi liippaa liippoja
akkusatiivi liippa;
liipan
liipat
sisäpaikallissijat
inessiivi liipassa liipoissa
elatiivi liipasta liipoista
illatiivi liippaan liippoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi liipalla liipoilla
ablatiivi liipalta liipoilta
allatiivi liipalle liipoille
muut sijamuodot
essiivi liippana liippoina
translatiivi liipaksi liipoiksi
abessiivi liipatta liipoitta
instruktiivi liipoin
komitatiivi liippoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo liipa-
vahva vartalo liippa-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • liippa Kielitoimiston sanakirjassa