Wikipedia
Katso artikkeli Liitin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

liitin (33-C)[1]

  1. vastinkappale, johon kytketään johdin, letku tms.
  2. kappale, jolla yhdistetään toisiinsa kaksi letkua, johtoa tms.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈliːt̪in/
  • tavutus: lii‧tin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi liitin liittimet
genetiivi liittimen liittimien
liitinten
partitiivi liitintä liittimiä
akkusatiivi liitin;
liittimen
liittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi liittimessä liittimissä
elatiivi liittimestä liittimistä
illatiivi liittimeen liittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi liittimellä liittimillä
ablatiivi liittimeltä liittimiltä
allatiivi liittimelle liittimille
muut sijamuodot
essiivi liittimenä
(liitinnä)
liittiminä
translatiivi liittimeksi liittimiksi
abessiivi liittimettä liittimittä
instruktiivi liittimin
komitatiivi liittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo liittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
liitin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

antenniliitin, kaapeliliitin, liitinstandardi, paperiliitin, pikaliitin

Aiheesta muualla muokkaa

  • liitin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

liitin

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä liittää

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C