loikka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈloikːɑ/
- tavutus: loik‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loikka | loikat |
| genetiivi | loikan | loikkien (loikkain) |
| partitiivi | loikkaa | loikkia |
| akkusatiivi | loikka; loikan |
loikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | loikassa | loikissa |
| elatiivi | loikasta | loikista |
| illatiivi | loikkaan | loikkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | loikalla | loikilla |
| ablatiivi | loikalta | loikilta |
| allatiivi | loikalle | loikille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loikkana | loikkina |
| translatiivi | loikaksi | loikiksi |
| abessiivi | loikatta | loikitta |
| instruktiivi | – | loikin |
| komitatiivi | – | loikkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | loika- | |
| vahva vartalo | loikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: loikata
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- loikka Kielitoimiston sanakirjassa