loisia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
loisia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta loinen
Verbi muokkaa
- elää loisena
- Käenpojan ja emon suhde on esimerkki lois-isäntäsuhteesta, ja niitä maailma on pullollaa. Käenpojan verta imevät lukuista loiset, ja ihmistäkin kiusaavat monenmoiset syöpäläiset ja taudit. Loisiminen on itse asiassa luultavasti maapallolla kaikkein yleisin olemassaolon strategia. Sellaista lajia ei tahdo löytyä, jolla ei loisia olisi – ja ällistyttävän usein loiset ovat lisäksi uskollisia juuri tietylle isäntälajille.[1]
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈloi̯siɑˣ/
- tavutus: loi‧si‧a
Käännökset muokkaa
1. elää loisena
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: loisiminen, loisinta
Aiheesta muualla muokkaa
- loisia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Bargum, Katja & Kokko, Hanna. Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä. WSOY. Helsinki. 2008. ISBN 978-951-0-34020-2: s. 70