loitota
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
loitota (72-C) (taivutus[luo])
- siirtyä kauemmaksi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈloi̯t̪ot̪ɑˣ/
- tavutus: loi‧to‧ta
Etymologia muokkaa
johdos sanasta loitto (loito- + -ta)[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: loitontaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- loitota Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.