Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

loppusointu

  1. (kirjallisuustiede) riimi, runosäkeiden lopputavujen äänteellinen yhteissointu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlopːuˌsoi̯nt̪u/
  • tavutus: lop‧pu‧soin‧tu

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista loppu ja sointu

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

loppusointupari

Aiheesta muualla muokkaa