Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

loputon (34-C)

  1. loppumaton, päättymätön
    Heti kaupunginrajalta alkaa loputon autiomaa.
    Vaalitulosta seurasi loputon polemiikki.
    Ihmisten loputon ahdistus päättyy kuitenkin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈloput̪on/
  • tavutus: lo‧pu‧ton

Etymologia muokkaa

sanan loppu vartalosta lopu- ja suffiksista -ton

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • loputon Kielitoimiston sanakirjassa