loru
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
loru (1)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈloru/, [ˈlʷo̞rʷu]
- tavutus: lo‧ru
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | loru | lorut |
| genetiivi | lorun | lorujen |
| partitiivi | lorua | loruja |
| akkusatiivi | loru; lorun |
lorut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lorussa | loruissa |
| elatiivi | lorusta | loruista |
| illatiivi | loruun | loruihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lorulla | loruilla |
| ablatiivi | lorulta | loruilta |
| allatiivi | lorulle | loruille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | loruna | loruina |
| translatiivi | loruksi | loruiksi |
| abessiivi | lorutta | loruitta |
| instruktiivi | – | loruin |
| komitatiivi | – | loruine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | loru- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. runo
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Idiomit muokkaa
- lorun loppu viittaa kuolemaan tai siihen verrattavaan tilanteeseen
- Tämäkö on loruni loppu?