lubi

Puola

Verbi

lubi

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä lubić

Adjektiivi

lubi

1. (taivutusmuoto) nominatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta luby
2. (taivutusmuoto) vokatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta luby

Substantiivi

lubi

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta luby
2. (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta luby

Viro

Substantiivi

lubi (gen. lubja, part. lupja)

1. kalkki (kalsiumyhdiste)

Taivutus

• ÕS 2013 tyyppi 24e (tühi)

• monikon partitiivi lupje ja lupjasid

Liittyvät sanat

• lupjama
• lubjastuma

Yhdyssanat

• lubjakivi, lubjatehas