lumota
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
lumota (74) (taivutus[luo])[1]
- saada lumon valtaan
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlumot̪ɑˣ/
- tavutus: lu‧mo‧ta
Etymologia muokkaa
sanan lumo vartalosta lumo- ja suffiksista -ta[2]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: lumooja
Aiheesta muualla muokkaa
- lumota Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 74
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.