Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

luntata (73-C) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) huijata jossakin kokeessa tai testissä esim. käyttämällä kiellettyjä apuneuvoja kuten sanakirjaa, laskinta, puhelinta, naapurin paperia yms.
  2. (laajemmin) tarkistaa asia muualta, esim. tarkistaa muistilapusta, mitä seuraavaksi pitikään sanoa esitelmää pitäessä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlunt̪ɑt̪ɑˣ/, [ˈlʷun̪t̪ɑ̝t̪ɑ̝]
  • tavutus: lun‧ta‧ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • luntata Kielitoimiston sanakirjassa