luonne
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (psykologia) jonkun henkiset ominaispiirteet
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈluonːe/
- tavutus: luon‧ne
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luonne | luonteet |
| genetiivi | luonteen | luonteiden luonteitten |
| partitiivi | luonnetta | luonteita |
| akkusatiivi | luonne; luonteen |
luonteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luonteessa | luonteissa |
| elatiivi | luonteesta | luonteista |
| illatiivi | luonteeseen | luonteisiin luonteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luonteella | luonteilla |
| ablatiivi | luonteelta | luonteilta |
| allatiivi | luonteelle | luonteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luonteena | luonteina |
| translatiivi | luonteeksi | luonteiksi |
| abessiivi | luonteetta | luonteitta |
| instruktiivi | – | luontein |
| komitatiivi | – | luonteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luontee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luonnet- | |
Etymologia muokkaa
oppitekoinen johdos[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: luonteeton, luonteikas, luonteinen
Yhdyssanat muokkaa
erakkoluonne, ihmisluonne, kansanluonne, luonnehäiriö, luonnekomedia, luonnekomiikka, luonnekuva, luonneneuroosi, luonnenäytelmä, luonnenäyttelijä, luonneosa, luonnerooli, luonnetutkielma, luonnetyyppi, luonnevika, luonteenheikkous, luonteenkuvaus, luonteenlaatu, luonteenpiirre, peluriluonne, perusluonne, taistelijaluonne, taiteilijaluonne, yleisluonne
Aiheesta muualla muokkaa
- luonne Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Luonne ja luonto. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).