Katso myös: manía
Wikipedia
Katso artikkeli Mania Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Mania

Substantiivi muokkaa

mania (12)[1]

  1. mielialahäiriö, jossa mieliala on epänormaalisti ja pitkäaikaisesti kohonnut ja kiihtynyt
    Tässä saattaa olla kyseessä tämän tyypin mania.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑniɑ/
  • tavutus: ma‧ni‧a

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mania maniat
genetiivi manian manioiden
manioitten
(maniain)
partitiivi maniaa manioita
akkusatiivi mania;
manian
maniat
sisäpaikallissijat
inessiivi maniassa manioissa
elatiivi maniasta manioista
illatiivi maniaan manioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manialla manioilla
ablatiivi manialta manioilta
allatiivi manialle manioille
muut sijamuodot
essiivi maniana manioina
translatiivi maniaksi manioiksi
abessiivi maniatta manioitta
instruktiivi manioin
komitatiivi manioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mania-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mania Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

mania

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta mani
    Jätkällä on mania!

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

mania (monikko manias)

  1. mania

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12