manifesti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
manifesti (5)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmɑniˌfest̪i/
- tavutus: ma‧ni‧fes‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | manifesti | manifestit |
| genetiivi | manifestin | manifestien (manifestein) |
| partitiivi | manifestia | manifesteja |
| akkusatiivi | manifesti; manifestin |
manifestit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | manifestissa | manifesteissa |
| elatiivi | manifestista | manifesteista |
| illatiivi | manifestiin | manifesteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | manifestilla | manifesteilla |
| ablatiivi | manifestilta | manifesteilta |
| allatiivi | manifestille | manifesteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | manifestina | manifesteina |
| translatiivi | manifestiksi | manifesteiksi |
| abessiivi | manifestitta | manifesteitta |
| instruktiivi | – | manifestein |
| komitatiivi | – | manifesteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | manifesti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
ruotsin sanasta manifest < latinan sanasta manifēstum < adjektiivista manifēstus[1]
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.