mankua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
mankua (52-G) (taivutus[luo])[1]
- kinuta, pyytää itsepintaisesti ja marisevaan sävyyn
- Lapsi mankui jäätelöä.
- valitella ilmeisen heppoisin perustein
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmɑŋkuɑˣ/
- tavutus: man‧ku‧a
Etymologia muokkaa
< ruotsi << romanikieli[2]
Käännökset muokkaa
1. pyytää itsepintaisesti ja marisevaan sävyyn
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Synonyymit muokkaa
- verbit: kitistä
Aiheesta muualla muokkaa
- mankua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-G
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.