Katso myös: Männer
Wikipedia
Katso artikkeli Manner Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

manner (49)

  1. (maantiede) mannermaa t. suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä, vrt. saari ja maanosa
    Soudimme saaresta mantereelle.
    Afrikka on manner.
    Afrikan mantereen eteläisin kaupunki on nimeltään Kapkaupunki.
    Australian mannerta koettelee kesäisin kuivuus.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑnːer/
  • tavutus: man‧ner

Taivutus muokkaa

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manner
mantere
manteret
mantereet
genetiivi manteren
mantereen
mannerten
manterien
mantereiden
mantereitten
partitiivi mannerta
manteretta
manteria
mantereita
akkusatiivi manner
mantere;
manteren
mantereen
manteret
mantereet
sisäpaikallissijat
inessiivi manteressa
mantereessa
manterissa
mantereissa
elatiivi manteresta
mantereesta
manterista
mantereista
illatiivi mantereen
mantereeseen
manteriin
mantereisiin
mantereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manterella
mantereella
manterilla
mantereilla
ablatiivi manterelta
mantereelta
manterilta
mantereilta
allatiivi manterelle
mantereelle
manterille
mantereille
muut sijamuodot
essiivi manterena
mantereena
(mannerna)
manterina
mantereina
translatiivi mantereksi
mantereeksi
manteriksi
mantereiksi
abessiivi manteretta
mantereetta
manteritta
mantereitta
instruktiivi manterin
manterein
komitatiivi mantereine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mantere-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
manner-

Etymologia muokkaa

Johdos samasta kantasanasta kuin esim. mantu.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Etelämanner, Manner-Eurooppa, mannerilmasto, mannerjalusta, mannerjää, mannerlaatta, mannermaa, mannerrinne, mannervaltio

Aiheesta muualla muokkaa

  • manner Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

manner (monikko manners)

  1. tapa, käytös
  2. maneeri
  3. tyyli
  4. (monikossa) käytöstavat

Liittyvät sanat muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.